Ohita navigaatio

Hoitajamitoitus ei saa estää kehitystä!

Blogi, | Eetu Koski | 11.02.2020

Hoitajamitoituksella on hyvä tarkoitus ja tavoite, mutta paljon erilaisia seuraamuksia. Kun hoitohenkilöstön määrä betonoidaan lailla, halu kehittää prosesseja ja tuoda teknologiaa poistuu. Tämä on mielestäni vakava epäkohta, sillä maailma tarvitsee jatkuvaa kehitystä. Hoitotyön ja sen menetelmien on kehityttävä ajan ja mahdollisuuksien mukana.

Viime viikolla valtioneuvosto lähetti puhutun ja kohutunkin hoitajamitoituslain eduskunnan käsittelyyn. Keskustelu vanhusten hoidosta jatkunee vilkkaana, semminkin kun sosiaali- ja terveysministeriöstä kerrottiin seuraavassa vaiheessa katseen kiinnittyvän kotihoitoon.

Teknologian ja hoitavien käsien vastakkainasettelu on turhaa, tarpeetonta ja vaarallistakin. Tarvitsemme molempia. Tarvitsemme kaikki mahdolliset keinot, jotta voimme selvitä edessä olevasta ikääntymisen tsunamista. 

Oma Evondos-palvelumme on selkeä esimerkki siitä, että teknologian avulla kotihoidon prosesseja voidaan muuttaa ja muuttaa niin, että laatu nousee, hoidettavat tuntevat itsensä aiempaa paremmin hoidetuiksi ja hoitajat saavat helpotusta työhönsä. 

Tätä kehitystä me tarvitsemme paljon lisää, ja siksi kehittämiselle pitää jatkossakin olla kannusteita niin ikäihmisten palveluasumisessa kuin kotihoidossa.

Teknologian hyötyjen realisoituminen edellyttää riittävän laajaa käyttöönottoa, työprosessien määrätietoista uudelleenarviointia ja muuttamista sekä napakkaa muutosjohtamista. Luvatut ja olemassa olevat todelliset hyödyt eivät ilmesty itsestään, ne pitää tehdä. Siihen tarvitaan resursseja ja osaamista.

Toisaalta vaikuttavan terveysteknologian hankkiminen vaatii oman osaamisensa. Käytön aikaiset kustannukset koulutuksineen, häiriötilanteineen, päivityksineen ja vastaavineen pitäisi pystyä arvioimaan mukaan, jotta hankintatilanteessa olisi käsitys todellisista elinkaarikustannuksista. Halpa hankittaessa voi olla kohtalokkaan kallis käytössä.

Hankintalaki antaa jo paljon mahdollisuuksia. Niitä ei vaan osata tai uskalleta käyttää. Hankintaosaaminen myös vaihtelee todella paljon, mikä aiheuttaa ongelmia terveysteknologian hyödyntämiselle ja asettaa kuntia erilaiseen asemaan.

Hoitajamitoituksen yhtenä rahoituslähteenä on mainittu digitalisaatio. On totta, että digitalisaatio ja robotisaatio - Evondosin lääkeannostelurobotit hyvänä esimerkkinä jälleen - tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia toiminnan tehostamiseen. Teknologialla saadaan paljon aikaan, mutta vasta, kun teknologia on saatu juurrutetuksi osaksi jokapäiväisiä hoitorutiineja. Palveluntarjoajilla ei tällä hetkellä laajasti ole sellaista kyvykkyyttä, joka mahdollistaisi uusimpien teknologia- ja palveluinnovaatioiden ja tietojärjestelmäkehittämisen hyödyntämisen. Innovaatio on todellinen vasta laajasti käyttöönotettuna. Tämä sarka todella tarvitsisi oman tukensa!

Toisaalta asiasta on myös lupaavia kommentteja. Hoitajamitoituksen rahoituslähteiden esittelyssä mainittiin itsehoitopalveluiden ja kotona asumista tukevien digiratkaisujen ja hoivateknologian tehostavan ammattilaisten työtä. Tätä hienoa, kehitystä tukevaa näkökulmaa ei ole keskusteluissa tähän mennessä avattu, pohdittu tai mietitty, eikä ajateltu, miten parhaiten saadaan yhdistettyä riittävä määrä hoitohenkilöstöä niin, että samalla saadaan kehittyvästä teknologiasta hyödyt irti.

Teknologian ja käsiparien yhdistämisen on onnistuttava. Siksi olisikin hyvä, että yhdessä pohdittaisiin sitä, miten yhdistämistä voidaan tehdä ikäihmisten kaikissa palveluissa. Yhtä tärkeää on lisätä hankintaosaamista ja kehittää hankintakulttuuria. Tähän keskusteluun tarvitaan lainsäätäjän ohella laajasti mukaan teknologian kehittäjien, käyttäjien ja rahoittajien näkökulmat.

Nopeaa ratkaisua keskeisempää on saada asia pohdittua avarakatseisesti eri näkökulmista tarkastellen. Olisiko tässä selvitysryhmän paikka? Asia on ainakin riittävän tärkeä. STM, miten olisi?

Jaa artikkeli